Pientä suolaista glögille: paahtopaistiwräpit

Isänmaallisista itsenäisyyspäivän Tex-mex iltamista oli jäänyt muutama orpo tortillalätty kaapinpohjille kuleksimaan. Niistäpä syntyikin oivat suolapalat iltagögin seuraksi. Ja pakko antaa hyvää palautetta Pirkka Parhaat-sarjan paahtopaistille, joka oli ihan oivaa ollakseen tämän lajin valmiiksi pakattua leikkelettä eikä suinkaan irtotiskistä saatika omasta uunista.

Joulun jälkeenhän nämä voisi modata kalkkuna/kinkkuwräpeiksi.


Paahtopaisti-avocadowräpit

Tuorejuusto-avocadotahna:

200g maustamatont tuorejuustoa
3 tl vihreää yrttimaustettua Dijon-sinappia
1 avocado
muutama tippa tabascoa
sitruunamhua
suolaa ja pippuria

Lisäksi:

Paahtopaistiviipaleita
Salaattia
Mozzarellaa
tuoretta kurkkua viipaleina
vihreää paprikaa ohuina suikaleina

5-6 täysjyväistä tortillalettua, tai jos haluaa wräppinsä runsaammalla täytetahnalla, niin näitä tulee nelisen kappaletta.

Sekoita tuorejuuston sekaan vihreä sinappi sekä mausteet ja sitruunamehu. Kuori ja kuutioi aocado pieniksi paloiksi ja lisää tahnaan. Tarkista tahnan maku. Levitä tortillalätylle tahnaa (ei kannata ihan reunaan saakka, turuislee muuten käärittäessä) ja lataa lettu salaatilla, paahtopaistilla ja vihanneksilla. Kääräise rullalle, leikkaa haluamallasi tavalla ja nautiskele.

Note to self: ihan pieneksi hienonnettu sipuli ja yrtit sopisivat tahnan sekaan mainiosti.

Penneä, ruusukaalia ja salamia

Olen jotenkin ihastunut tuohon ruusukaaliin nykyisin. Soma, maukas, monikäyttöinen ja terveellinen raaka-aine. Kokeilin itsekin viljellä sitä tänä vuonna (ostotaimesta) mutta se meni jotenkin vähän pieleen, osittain. Joku ilkeämielinen ökkömönkiäinen halusi kovasti nakertaa ruusukaalieni lehtiä ja ne eivät olleet mitenkään kovin elinvoimaisen näköisiä. Ajattelinkin, että ei noista satoa tule, mutta tulipahan kokeiltua. Jätin ne kuitenkin kasvamaan. Lokakuun lopulla vai olikohan marraskuun alkua olin ihan hämmenyksissä, kun mennessäni kääntämään maata lopullisesti talviteloille, varret olivatkin täynnä pieni ruusukaalipalleroita! Ekassa päällilehdessä oli vähän nakerrusjälkeä mutta sisältä se oli ihan kunnosa. Eikä ollut pienet pakkasetkaan hommaa haitanneet.

Ruusukaalin kasvatus ei siis vaan ollut hätäisen hommaa, hitaasti hyvää tuli. Ajattelin eka kirjoittaa otsikoksi ruusukaali-metvurstipasta, mutta sehän olisi ollut niin kovin arkista. Eli mennään nyt sitten vähän hienommin, sanathan luovat mielikuvia, erityisesti ruokalajien kohdalla.

Penneä, ruusukaalia ja salamia

1 iso sipuli
1/2 solo valkosipuli
öljyä
muutama viipale mausteista makkaraa: salamia, chorizoa tai kotoisaa metkurstia
1/2 rasiaa (n. 200g) ruusukaalia
liraus kermaa
mustapippuria, suolaa ja chiliä

keitettyä pennepastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pese ruusukaalit, poista uloin lehtikerros / vioittuneet osat, lyhennä kantaa ja halkaise. Kuori ja silppua sipuli, kuullota niitä öljyssä tovi. Laita pasta kiehumaan ja keitä ohjeen mukaan al denteksi. Lisää pannulle sipulien sekaan silputtu makkara ja hipaus chiliä. Ole chiin suhteen varovainen, jos makkarasi on todella mausteista/tulista mallia. Lisää pannulle renssatut ruusukaalit ja jatka paistamista hetki. Lirauta mukaan kermaa, anna kiehahtaa.

Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta, sekoita. Jos systeemi tuntuu liian kuivalta, lisää mukaan liraus pastan keitinvettä. Tarkista maku ja tarjoile runsaan parmensanraastelisäyksen kera. Tämä maistui todella oivalta kylmän lager-oluen kanssa!

Namikakku: Kinuski-suklaapiiras

Kotona ei ole tänä viikonloppuna ehditty syömään muuta kuin aamiasta. Olemme kovasti viihtyneet vieraissa pöydissä, kiitos isännille ja emännille!

Pikkujouluhenkisellä tädin sunnuntailounaalla oli rusakkokäristyksen jälkkärinä siskon tekemää "karkkipiirasta". Herkku on niin käsittämättömän makea, ettei sitä pysty syömään kuin ihan pikkiriikkisen palan. Ja kaloreita nolla... Joten pakkohan se on tänne muistiin kirjata.

Ohje oli kuulemma bongattu suht uutukaisen mustapippuri.fi-sivuston joululehdykästä ka sivustoltakin se jo löytyi. Resepti toimii muutoin oikein mainiosti, mutta pohjan rasvan määrää (alkup. 60g) kannattaa hieman nostaa, jolloin pohja ei ole ihan niin herkästi murenevaa sorttia. Kirjaankin tähän siis 75g voita keksipohjaan.

Tätä oli muuten hieman haasteellista leikata. Kinuskitäyte oli melkoisen tahmeaa. Vinkkejä leikkaamisen helpottamisesta otetaan vastaan!

Kinuski-suklaapiiras
10:lle

Pohja:
75 g voita
4 dl murskattuja Digestive-keksejä
3 rkl kaakaotomusokeria

Kinuskitäyte:
400 g makeutettua maitotiivistettä (kondensoitua maitoa)
75 g voita
1 dl ruokotomusokeria

Suklaatäyte:
200 g tummaa suklaata
1,5 dl kuohukermaa
2 rkl tummaa muscovadosokeria
40 g voita

Koristeluun:
suklaamakeisia tai rouhittua suklaata, kermavaahtoa


Sulata voi. Sekoita keksinmurut, kaakaotomusokeri ja sulatettu voi keskenään. Painele seos irtopohjavuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Sekoita maitotiiviste, voi ja tomusokeri teflonpinnoitetussa kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet. Kiehauta ja jatka keittämistä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä 5-8 minuuttia kunnes seos sakenee ja alkaa irrota kattilan reunoista. Varo, ettei seos pala pohjaan. Anna jäähtyä hieman. Kaada täyte piiraspohjan päälle. Pidä jääkaapissa, kunnes kinuski on jähmettynyt.

Murra suklaa ja sekoita se kerman, muscovadon ja voin joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet tasaiseksi seokseksi. Anna jäähtyä. Kaada täyte piiraspohjan kinuskitäytteen päälle. Laita piiras jääkaappiin. Koristele juuri ennen tarjoilua.

Pieni pala Etelä-Ranskaa

Edellisen glögipostauksen jatkoksi ja ensimmäisen adventin kynnyksellä sopii kai laittaa pieni vinkki pukinkontin täytteeksi. Vaikka mieli ei ehkä ole vielä niin kovin joulutunnelmissa, jatkuva vesisade ja harmaus on pitänyt siitä huolen.

Syksyn Viini, ruoka ja hyvä elämä-tapahtumasta tarttui matkaan uusi keittokirja La Table. Jari Peltosen sarjakuvaravintolan keittiössä on hääräillyt Markus Aremo (mm. ravintola Carma), tuloksena on hilpeä, kaunis ja herkullinen keittiö-nojatuolimatka Etelä-Ranskaan. Vielä en ole ehtinyt tositoimiin reseptien toteuttamisen saralla, mutta mm. karitsanpotka ja sitruunakastike kutittelevat aisteja.

Kirjan resepteistä saa vähän esimakua La Tablen mainiolta kotisivuilta. Mielenkiinnolla odotan myös Valillaan avattavaa La Table Deli&Cafe-paikkaa. Kannattaa kurkistaa!

Ja joulupukille vielä siis selvennyksenä, että tämä kirja löytyy siis jo hyllystä...

Häivähdys joulun tuoksua

Miespuolinen ilahdutti minua tuomalla kaupasta glögiä, eikä mitä tahansa tusinajuomaa, vaan Hommanäsin glögiä. Ei keinotekoisia aromeja tai lisäaineita, sopivasti sokeria ja paljon makua. Kerrassaan ihanaa.

Mitään ilmaista hupiahan tämä ei ollut, puolen litran valmisjuoma maksoi kuulemma jotain viitosen hujakoilla. Mutta, kyseessä on laadukas pientuottajan tekemä tuote. Silloin olen siitä valmis maksamaan, jotta jatkossakin massiiviselle elintarviketeollisuudelle on vaihtoehtoja. Ja varsinkin, kun ei ihan aina jaksa alkaa itse turaamaan. (Nii-in, välillä laiskottaa...) Kerrassaan ihana tuliainen joulun ajan kyläreissuille! Ja jos itse haluaa glögin maustelientä keitellä vaikka valmiiksi, niin tässä viime vuoden versio.

Hommanäsin glögiä voi terästää oman makunsa mukaan vaikka punaviinillä tai tilkalla vodkaa tai konjakkia. Jos sellaista kaipaa ja pikkujoulun menojalkaai vipattaa!

Ja tämä kirjoitus ei muuten ollut maksettu mainos. Siellä ja täällä blogistaniassa on ollut tunteita kuumentavaa keskustelua bloggaajien saamista ilmaisista tuotenäytteistä ja niistä kirjoittamisesta. Minun puolestani kukin saa kirjoittaa blogiinsa mitä tahtoo ja niin paljon kuin haluaa. Jos joku saa ilmaisia näytteitä niin sehän on mukava juttu. Kirjoittakoon niistä mitä haluaa, jos kirjoittaa. Nämä jutut blogeissa, niin reseptiti, tuotearvostelut kuin ravintolakritiikkikin ovat aina subjektiivisia, se kannattaa muistaa. :)

Kanakorma

Kun ulkona on pimeää ja sateista, kaipaa mieli jotain mausteista ja lämmintä ruokaa. Pirteä väri ei myöskään ole pahasta. Ohje on osunut silmiin Pastanjauhajilta.

Ainsleyn kanakorma

1 rkl öljyä
1 sipuli, rouheasti paloiteltuna
3,5 dl luonnonjogurttia
2 dl kermaa
25 g voita
1/2 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 kuivattu chilipalko tai 2 tl rouhetta
3 kynttä valkosipulia
3 rkl pinjansiemeniä tai mantelirouhetta
4 kanan rintafilettä paloiteltuna

Paahdettuja mantelilastuja ja korianteria annoksen pinnalle, tarjoiluun naanleipää tai riisiä

Laita uuni kuumenemaan 200 C:hen. Paista sipuli pannulla pehmeäksi. Laita paistos sitten blenderiin tai monitoimikoneeseen jogurtin, kerman, voin, suolan, kurkuman, chilin, valkosipulin ja pinjansiemenien kera ja ajele melko lailla tasaiseksi tahnaksi. Tai surauta sekaisin bamixilla.

Pilko kanafileet sopiviksi suupaloiksi. Laita palaset syvään uunivuokaan ja kaada maustetahna päälle. Paista noin puoli tuntia. Tarjoile riisin ja/tai leivän kera. Jos haluaa pientä lisäsäväystä, voi päälle vielä ripotella korianteria (yh!) ja paahdettuja mantelilastuja. Meillä yllättäen nämä koristeet jätettiin pois. Tosin korianterin voi korvata vaikka lehtipersiljalla!

Ja jos aikaa on reippaasti, kananpalojen voi antaa marinoitua kastikkeessa (jääkaapissa) pari tuntia ennen kuin laittaa vuoan uuniin.

Hyvä ja helppo, selkeä perusresepti. Ensi kerralla kokeilen silti tätä versiota, koska jäin kaipaamaan tuhdimpaa mausteisuutta. Tuisuutta tässä kyllä riitti, koska chilini oli melko äkäistä sorttia.

Perjantai-illan villisikakyljykset

Perjantain ruokakauppareissulla sorruin heräteostoksiin. Kaupassa esiteltiin tuoretta kotimaista villisikaa ja enhän minä voinut vastustaa hyvää esittelijää. Pakko myöntää, että en ollut aiemmin villisikaa kokeillut, joten kokeileminen houkutteli kovasti.

En halunnut perinteistä paistia tai fiiniä filettä vaan päätin tarttua kyljyksiin. Liha oli aika tummaa, luuta oli ihan reilusti, samoin läskiä. Makua kuvailtiin naudan tyyppiseksi mutta pienellä riistaisella säväyksellä. Sain esittelijä-kokilta suuntaa antavat toimintaohjeet sekä muutaman oksan rosmariinia, joiden kanssa suuntasin keittiöön.

Possulaiset olivat kotoisin muuten jostain päin Itä-Suomea, muistaakseni Joensuun tienoilta. Olivat kuulemma kasvaneet vapaasti "metsätarhassa" eli etsivät ruokansa itse metsästä, mutta eivät sotke naapurin isännän viljapeltoa. Teuraaksi menevät yksilöt koetetaan kuulemma yleensä valita niin, että ne eivät ole karjuja eivätkä emakkoja vaan nuoria, sopivan kokosia ja syötäväksi sopivia yksilöitä.

Kyljykset paistettiin pannulla voin ja öljyn seoksessa rosmariinin oksan kera. Ruskistamisen jälkeen nakkasin pannulle kyljysten ja rosmariinin sekaan vähän valkoviiniä (myös kuiva sherry tai madeira käy), vettä ja tipan vasikanfondia sekä rouhaisun mustapippuria. Keittelin seosta reilusti poreille vähän kasaan ja nakkasin sekaan vähän smetanaa. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lisuriksi askartelin muhennettuja, yrteillä höystettyjä juureskuutioita. Kerrassaan maittoisa perjantai-illan ruoka, joka nautiskeltiin muhevan Torres Santa Digna Reserve Shirazin kera.